Vesipallotreeneissä on aina joku asia, joka palkitsee!

Vesipallotreeneissä on aina joku asia, joka palkitsee!
Anni Aikala harrastaa vesipalloa Cetuksen naisten joukkueessa, SM-sarjassa. Cetuksessa miehet ja naiset harjoittelevat yhtä aikaa päävalmentaja Anestis Pesmatzogloun johdolla. ”Anestis on tosi ammattitaitoinen valmentaja”, Anni kehuu.

Cetuksen naiset ovat muutaman vuoden tauon jälkeen taas SM-sarjassa! "2013 kävi niin, että monet lähtivät opiskelemaan ja osa vanhemmista pelaajista ei jaksanut sitten jäädä, niin homma vähän naisten osalta kuoli. Mutta nyt me ollaan rakentamassa tätä juttua uudestaan ja on tullut paljon uusia pelaajia, vähän paluumuuttajiakin. Mutta me ollaan tosi nuori joukkue vielä", kertoo Anni Aikala.

Anni, minkälainen laji vesipallo oikein on?

Vesipallo yhdistää palloilun ja uinnin hauskalla tavalla. Ihan kuin pelaisi käsipalloa. Käsipallolla ja vesipallolla on tosi paljon samankaltaisuuksia, mutta on kiva kun saa olla vedessä. Koen, että vesi on mun elementti. On kiva kun saa pelailla silleen et pystyy uimaan samalla.

Miten treenaatte?

Treenaamme Espoonlahden uimahallilla. Treenit ovat yleisöuinnin päätyttyä ja meillä on harjoituksia nyt 6-7 kertaa viikossa. Yleensä pidetään yksi vapaapäivä viikossa. Mutta käytännössä treenaan joka ilta ja ne kestävät 1,5h -1,45.

Uidaan, peruskunnon pitää olla kohdillaan. Me tehdään myös paljon tekniikkajuttuja pallon kanssa, silleen että pystytään liikkumaan vedessä mahdollisimman hyvin ja käsittelemään palloa just silleen kuin halutaan. Tietysti myös itse peli tuo monipuolisuutta, koska mikään pelitilanne ei ole koskaan täysin samanlainen.

Meillä on alkanut myös oheistreenit fysiikkavalmentaja Lari Salaman kanssa. Treenit ovat kehonhuollon kannalta todella hyviä, sillä niissä korostuu tekniikka ja laadukas tekeminen, mitkä sitten tukevat myös allasharjoittelua. On myös positiivista, että treenin voi vetää oman kuntotason mukaan, ja se hyödyttää kaikkia nuorimmista pelaajista vanhimpiin. 

Cetuksen naisten ja miesten joukkue treenaavat yhdessä. Vaikuttaako tämä jollain tapaa harjoitteluun?

Ei se muuten vaikuta, kaikki tekee kumminkin oman tasonsa mukaan ja on selvää, että naiset esimerkiksi uivat hitaammin. Eikä me mitään painiharjoituksia tehdä miesten kanssa, tehdään naiset keskenään. Mutta esim jos käydään jotain (peli)kuviota läpi niin voidaan mennä ihan (miehet ja naiset) sekasin, koska kuviot on kumminkin ihan samat kaikille ja jokainen osaa käsitellä palloa melkein yhtä hyvin. (Miehet ehkä heittää vähän kovempaa ja näin, mut ei se silleen siihen treeniin vaikuta).

Miten ja milloin aloit harrastaa vesipalloa?

11-vuotiaana aloin harrastaa, kun uinti ei enää napannut. Iskä bongasi vesipallokoulun jostain Cetuksen nettisivuilta. Sinne sitten ilmoitti ja tykästyin lajiin! Ekoissa treeneissä vähän katsoin, että täällähän ei ole kauheasti tyttöjä: minä ja kaksi muuta. Mutta valmentajat olivat naisia ja meillä aika pitkälti naiset onkin valmentaneet varsinkin junioreita. Ja valmentajat olivat tosi kannustavia, eikä haitannut, etten ollut mikään huippu-uimari. Siinä kyllä oppi tosi nopeasti kaikki uudet jutut ja miten palloa käsitellään vedessä. Opin kaikki lajin perusteet puolessa vuodessa tosi hyvin.

Oletko harrastanut jotain palloilulajia ennen vesipalloa?

En oikeastaan, koripalloa joskus ykkösluokalla, ala-asteella, mutta en muuten.

Entä onko sinulla uimaritaustaa?

En mä ihan kilpauintia ole (harrastanut), et kyllä mä vesirallit olen käynyt kaikki, ja sitten olin tekniikkaryhmässä ja jossain semmoisessa kilparyhmään valmistavassa, mutta sitten uinti ei oikein napannut, treenit tuntuivat vähän liian rankoilta, niin piti vaihtaa lajia.

Mitä vesipallon harrastaminen vaatii?

Sitoutumista. Sitä, ettei anna periksi. Pitää vaan jaksaa painaa ja tehdä niin kuin valmentaja on käskenyt. Se vie jo itseasiassa tosi pitkälle, koska valmentajat ovat osaavia ja tietävät mistä puhuvat ja mitä neuvovat. Niin jo sillä, että tekee kurinalaisesti sitä mitä valmentaja sanoo, pääsee jo todella pitkälle!

Vahvuutesi vesipalloilijana?

Varmaan se pelin lukeminen, toimin yleensä pelin rakentajana. Olen joukkuepelaaja, autan kavereita, jos niiltä lähtee pelaajia ja muutenkin neuvon kentällä. Ja jos jollain on hyvä heittopaikka niin mieluummin syötän hänelle kuin heitän itse.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on vesipallon suhteen?

Tällä kaudella toivon, että meidän naisten joukkue pärjäisi tosi hyvin, tai ainakin mahdollisimman hyvin. Ja tietenkin se, että saatais Suomeen ylipäänsä naisten maajoukkue, olisi todella siistiä. Se kehittäisi tosi paljon vesipalloa Suomessa ylipäänsä. Toivon myös, että päästäisiin joku päivä ulkomaille pelaamaan johonkin arvoturnaukseen.

Me ollaan jo oltu tämmöisessä fuusiojoukkueessa missä on ollut naisia eri seuroista ja ollaan itseasiassa pärjätty ihan hyvin. Tultiin Prahassa neljänsiks kahdeksasta joukkueesta just vähän aikaa sitten, joka toivottavasti toimii herätyksenä uimaliitolle. Että voitas oikeasti tehdä se naisten maajoukkue! Cetuksen osalta parin kolmen vuoden aikana toivon, että pystytään tekemään tästä meiän naisten joukkueesta Suomen paras!

Vaikka ollaan nyt oltu pari viime vuotta tauolla, meillä on ollut kumminkin tyttöjä, jotka ovat tosi aktiivisesti treenanneet, vaikka ei edes ole ollut omaa joukkuetta, tai semmosta tulevaisuuden näkymää. Mut me ollaan silti jaksettu tehdä se työ, ollaan panostettu tosi paljon, niin musta me ollaan ansaittu se et me voitetaan.

Kehityskohteesi?

Aina voisi olla vähän nopeampi, tai tarkempi heitto.

Haasteet lajin harrastamisessa?

Treenit on tosi myöhään. Loppuu puoli 11, mihin ei tietenkään itse hirveästi voida vaikuttaa. Pitää yrittää kompensoida nukkumalla päiväunia. Myöhäisiä treeniaikoja ei kuitenkaan kannata pelätä, meillä osa naisista lähtee treeneistä esimerkiksi klo 22, koska haluavat mennä aikaisemmin nukkumaan töiden takia. Vakituisessa työssä käyvät naiset ja miehet sekä nuoremmat juniorit treenaavat yleensä 3-4 kertaa viikossa, eli heti ei tietenkään tarvitse sitoutua treenaamaan joka ilta.

Miten vesipallo on vaikuttanut elämääsi?

On tullut todella paljon uusia kokemuksia! Tullut reissattua paljon. Hienoa nähdä millaisia systeemejä maailmalla on, miten ne pelaa siellä, ja millaiset puitteet on. Esimerkiksi Eteläeuroopassa panostetaan tosi paljon vesipalloon. Kävin kerran uimahallissa, missä oli uima-allas tehty vesipallokentän mukaan, eli se ei ollut 25 metriä pitkä, vaan 30 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Siellä ei ollut köysiä ollenkaan! Lisäksi olen saanut tosi paljon uusia kavereita ja joukkue on vähän niin kuin perhe, että kun viettää niin paljon aikaa yhdessä niin sitä on tutustunut ja saanut tosi läheisiä ystäviä.

Järjestetäänkö vesipallossa paljon kisoja?

Joo, no ainakin silloin, kun on SM-sarja menossa. SM-sarjat ovat yleensä turnausmuotoisia,  pelataan yleensä yhdestä kahteen viikonloppua kuussa ja sitten siellä pelataan kaikkia joukkueita vastaan. Loppukaudesta on finaali.

Eikös SM-sarja ole juuri alkanut?

Kyllä! Sarja alkoi viime viikonloppuna todella tiukoilla peleillä, hävisimme Uinti Tampereelle yhdellä maalilla, mutta joukkueellamme oli kova tsemppi varsinkin loppua kohden. Itse en saanut pelata kahdessa viimeisessä erässä, sillä sain kolme jäähyä, jonka jälkeen ei saa enää pelata. Porin Sentterit voitimme kahdella maalilla, ero olisi voinut olla jopa suurempi, mutta aamuväsymys oli vahvasti läsnä. Turun Uimarit eivät sairastumisien takia pystyneet osallistumaan turnaukseen, joten pelaamme korvaavan pelin heitä vastaan ensi viikon torstaina (31.1.) Espoonlahdessa klo 21:15, saa tulla kannustamaan!

Mitkä ovat sinulle tärkeimmät kisat joihin olet osallistunut?

Tää oli paha.. (miettii). Kyllä mä sanoisin että se Prahan viikonloppu, EU nations-turnaus, tässä muutama kuukausi sitten. Siellä oli joukkueita eri puolilta Eurooppaa, esim Serbiasta, Briteistä, Slovakiasta ja Ruotsista. Me tehtiin ihan huikea työ siellä ja sijoituttiin neljänsiksi ja hävittiin serbeille vaan yhdellä maalilla pronssipelissä. Se oli mulle semmonen, että hei, mehän oikeasti pystytään tähän! Koska esim Serbia on oikeasti sellanen vesipallomaa, että ne panostaa vesipalloon todella paljon, ja ne pärjää. Niiden maajoukkue on kymmenen parhaan joukossa naisissakin. Se oli semmonen kisa että siellä kyllä antoi ihan kaikkensa ja näki, et meillä suomalaisilla vesipalloilijoillakin on toivoa.

Muita mieleenpainuvia hetkiä kilpailu-uran aikana?

Varmaan ne ihan ensimmäiset pelit 14-15-vuotiaana kun pääsi naisten kaa pelaamaan ja sitten ehkä jopa kentälle… En muista minä vuonna se oli, mutta olin just vasta päässyt naisten joukkueeseen.  Meiän ikäiset pääsi yleensä kentälle minuutiksi tai jotain vastaavaa. Mut sitten kun vihdoin pääsin sinne, niin tein semmosen hienon maalin (naurahtaa). Varmaan nyt kun katsoisi sitä tilannetta, niin varmaan aika räpellysmaali. Mutta kuitenkin tuntuu tosi hienolta että kun on tehny työtä siihen alle ja sitten vihdoin onnistuu jossain, vaikka kukaan ei edes osaa olettaa että sä onnistuisit!

Mitä sanoisit jollekin joka harkitsee lajin aloittamista?

Ei kannata ainakaan stressata siitä, että laji vaikuttaa ehkä aluksi rankalta. Siihen tottuu todella nopeasti, ja se on ihmeellistä mihin kaikkeen kroppa pystyy. Kun vaan tulee ja tekee sitä juttua ja muistaa nauttia siitä mitä tekee, se on todellakin sen arvoista. Ja täällä on koko joukkue tukemassa semmoisia jotka aloittaa.

Mikä on kaikkein parasta vesipallossa? Mistä löydät motivaation mennä aina treeneihin?

Vesipallossa saa tehdä asioita tosi monipuolisesti. Tykkään siitä, että kun on rankat treenit, niin se kyllä oikeasti tuntuu sen jälkeen. Se on aika pitkälti myös rakkaudesta lajiin. Treeneissä on aina joku asia, joka palkitsee. Uinti saattaa sittenkin kulkea, tai ehkä tekee jonkun hienon heiton maaliin. Tai älyääkin jonkun jutun, mitä et aiemmin oo älynnyt jossain pallonkäsittelyasiassa. Tässä kehittyy koko ajan, enkä todellakaan oo sama pelaaja kuin mitä olin vuosi sitten. Koko ajan voi kehittyä jollakin osa-alueella. Ja kun oppii vihdoin jonkun asian niin se on tosi palkitsevaa!

Ja koska haluan nostaa tätä lajia täällä, omassa seurassa, ja muualla Suomessa, niin se motivoi todella paljon menemään sinne hallille tekemään se työ joka päivä.

Nautin myös siitä, et saan tehdä juttuja kavereitten kanssa. Sen takia luulen, että uinti ei olisi sopinut mulle, kun joutui kummiskin yksin suorittamaan ja yksin valmistautumaan henkisesti. Mut sit joukkuelajissa on se, että sulla on koko joukkue siinä ympärillä, et se on vähän niinkuin yks kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Anni Aikala

18-vuotias espoolainen
Pelaa vesipalloa Cetuksen naisten joukkueessa, SM sarjassa
Aloitti lajin 11-vuotiaana (Cetuksessa)
Vahvuudet: Kyky lukea peliä. Anni on joukkuepelaaja, pelin rakentaja ja auttaa kavereita mielellään.
Kehityskohteet: ”Aina voisi olla vähän nopeampi tai tarkempi heitto.”
Annin ajatuksia vesipallosta: "Koko ajan voi kehittyä jollakin osa-alueella. Ja kun oppii vihdoin jonkun asian niin se on tosi palkitsevaa!"

 

Tiesitkö tämän vesipallosta?

Vesipallo on vanhin joukkuelaji olympialaisissa. Laji oli mukana jo vuoden
1900 Pariisin olympialaisissa.

Joukkueessa on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti sekä kuusi vaihtopelaajaa.

Peliaika 4x8 minuuttia tehokasta peliaikaa.

Palloa saa pelata vain yhdellä kädellä. Maalin saa tehdä miten vain paitsi lyömällä palloa nyrkillä tai kahdella kädellä heittämällä.

Miten mukaan?

Cetuksesta löytyy vesipallojoukkueita kaikenikäisille. Tiedustele lisää olemalla yhteydessä vesipallo(at)cetus.fi ja tule kokeilemaan! Hyvä uimataito helpottaa lajin aloittamista.

Vesipallo sopii erittäin hyvin myös uimareille, jotka haluaisivat pientä twistiä pelkkään uintiin.

 

Haastattelu: Päivi Kangaspunta ja Kare Lysmä
Teksti: Päivi Kangaspunta

 

Avainsanat: 
vesipallo
waterpolo
naiset
SM-sarja
Haastattelu
Anniaikala
motivaatio