Vesipallon uusi päävalmentaja esittäytyy
Cetuksen uusi vesipallon päävalmentaja Nemanja Stevanovic aloitti työnsä kuluneella viikolla. Innostus ja motivaatio näkyvät Nemanjasta, kun hän puhuu vesipallosta, valmentamisesta ja siitä, kuinka hän haluaa kehittää vesipalloa Cetuksessa ja Suomessa.

"On kunnia saada työskennellä täällä"

Vesipallo on Suomessa vielä kohtalaisen pieni laji, eikä sitä opeteta esimerkiksi koulujen uintitunneilla. Monet lapset löytävät tiensä kilpauintiin, mutta eivät kuitenkaan vesipalloon. Cetus on kuitenkin yksi Suomen suurimmista vesipalloseuroista ja lajin harrastajamäärät Cetuksessa ovat kasvussa. 

Nemanja kehuu Cetusta ja seuran treeniolosuhteita, ja kertoo, että Cetus on suurin uimaseura mihin hän on törmännyt. Cetuksen toiminta vaikuttaa hänen mielestään myös erittäin hyvin organisoidulta. ”On kunnia saada työskennellä täällä, tunnen oloni mukavaksi”, kertoo uusi päävalmentaja hyvällä englannillaan. ”Niin kuin näet, teillä on oikein kiva urheilukulttuuri ja hyvät harjoitusolosuhteet,” hän toteaa viitatessaan kädellään kohti Espoonlahden uimahallin allastiloja.

Vesipalloilijat tähtiä Balkanilla

Nemanja on kotoisin Serbian pääkaupungista Belgradista. Vesipallo on suosittu laji Balkanin maissa. Myös Cetuksen kolme aiempaa vesipallon päävalmentajaa olivat Balkanilta: Petar Radanovic Montenegrosta, sekä Anestis Pesmatzoglou ja Pantelis Lioumis Kreikasta. ” Meilläpäin vesipalloilijat ovat isoja tähtiä, kuten laulajat ja näyttelijät”, Nemanjan vaimo Maja hehkuttaa.

Serbiassa harjoitusolosuhteet poikkeavat Suomen vastaavista. ”Toki sekin riippuu paljon alueesta, urheiluseurasta ja muista tekijöistä, mutta koska meillä on niin vahvat perinteet vesipallossa, sen organisoiminen on hieman erilaista kuin Suomessa. Suomessa altaat rakennetaan kilpauintia ajatellen (altaan pituus 25m tai 50m), Serbiassa usein vesipallomitoituksella, joka on yleisimmin 30 × 20 metriä.”

Reissaten ympäri Eurooppaa

Nemanjan kipinä vesipalloon ja uintiin syttyi jo lapsena. Vesipallo pysyi osana Nemanjan elämää ja sen tärkeä asema vahvistui vielä entisestään opintojen myötä -Nemanjalla on korkeakoulututkinto Vesipallovalmentamisesta. ”Koko elämäni olen ollut jollain tavalla tekemisissä uinnin ja vesiurheilun kanssa.”

Alle nelikymppinen Nemanja on ehtinyt valmentaa uransa aikana monessa eri maassa. Hän aloitti työnsä valmentajana 12 vuotta sitten: ”Opintojen jälkeen aloitin heti valmentamisen.” Nemanjan ensimmäinen vesipalloseura oli Belgradissa toimiva Zemun, jonka jälkeen hän vietti Wienissä valmentaen vuoden. Wienistä Nemanja löysi itsensä takaisin Serbiaan, jossa toimi apuvalmentajana maan suurimmassa urheiluseurassa Red Starissa. Seurassa kilpaillaan vesipallon lisäksi monissa muissakin lajeissa, kuten esimerkiksi jalkapallossa ja koripallossa. Seuraavaksi valmentajan tie vei Israeliin kahdeksi vuodeksi, josta Nemanja matkusti vaimoineen valmentamaan Saudi-Arabiaan neljäksi vuodeksi. ” Saudi-Arabia oli kyllä aivan erityinen kokemus kulttuurin ja traditioiden puolesta,” Nemanja kertoo.

”Sitten olimme Hollannissa 2 vuotta, Alphenissa. Valmensin maajoukkuetta, ja se oli urani siihenastinen kohokohta. Pelasimme Euroopan parhaita joukkueita, kuten Unkaria ja Kreikkaa vastaan. Menestyimme myös hyvin: 17 vuoden jälkeen toimme joukkueelle kolme voittoa saman kauden aikana.” Hollannissa vietetty vuosi oli siten erittäin menestyksekäs. Ennen Suomeen saapumistaan Nemanja valmensi Serbian nuorten maajoukkuetta ja ennätti vierailla myös Reykjavikissa: ”Serbian vesipalloliiton avustamana pääsin Reykjavikin vesipalloklinikalle kehittämään pohjoismaista vesipalloa. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja avartava kokemus.”

Nemanjan vaimo Maja on kulkenut miehensä mukana ympäri Eurooppaa. Hän on kouluttautunut kaupalliselle alalle, mutta tällä hetkellä oma ura on tauolla. ”Vaimoni on suurin tukijani, ilman häntä en olisi päässyt näin pitkälle”, kiittelee Nemanja. Molemmat kehuvat erityisesti Suomen luonnon ainutlaatuisuutta: ”Euroopassa ei ole missään vastaavaa paikkaa.”

"Tavoitteenani on tehdä Cetuksesta Suomen paras!"

Nemanja on aloittanut jo työssään Cetuksella ja on omien sanojensa mukaan tyytyväinen näkemäänsä: ”Cetuksella ja suomalaisella vesipallolla on hyvä tulevaisuus. Näin sen heti. Olen tavannut monia eri joukkueita.”

Vesipallon päävalmentajana Nemanja haluaa luoda yhtenäisen systeemin, jonka myötä lapset oppivat vesipalloa jo alakouluikäisinä. Hän haluaa antaa valmentajille työkaluja, joiden avulla tehdä valmentamisesta entistä laadukkaampaa ja tavoitteellisempaa.

”Tuleville valmennettavilleni, valmentajille ja kaikille, joiden kanssa tulen työskentelemään, toivon tietenkin terveyttä. Toivotan myös onnea alkavalle kaudelle ja uskon, että kunnioittamalla toisiamme voimme saada aikaan hyviä tuloksia. Kehottaisin myös kaikkia käymään mahdollisimman usein treeneissä, se on ainoa tapa kehittyä ja päästä eteenpäin. Uskon, että pääsemme pitkälle! Kaikkialla, missä olen työskennellyt, joukkueeni on ollut kyseisen maan paras. Tavoitteenani on myös tehdä Cetuksesta Suomen paras!

 

 

Haastattelu  ja teksti: Päivi Kangaspunta / Cetus

Avainsanat: 
vesipallo
päävalmentaja
nemanja
. stevanovic
waterpolo
Tavoitteena maailmanmestariksi ”tytöt 70-vuotta”-sarjassa
Säännöllisen uintiharrastuksen voi aloittaa aikuisenakin. Cetuksen Masters-uintiryhmässä voi kilpailla, tai kuntoilla vain omaksi ilokseen. Ikähaitari ylettyy parikymppisestä kahdeksankymppiseen.

Vaikka uinti ei olisi kuulunut aiemmin omaan kuntoilurepertuaariin, voi harrastamisen aloittaa myöhemmälläkin iällä, edeten jopa kilpatasolle saakka. Aikuisille tarkoitetuissa Masters-ryhmissä voi harrastaa uintiurheilua varsinaisesta uinnista taitouintiin, vesipalloon ja uimahyppyihin. Uinti on kuitenkin ylivoimaisesti suosituin Masters-laji ja sitä voi Cetuksessakin harrastaa hyvässä porukassa.

 ”Parasta harrastuksessa hyvän kunnon lisäksi ovat ihmiset siinä ympärillä. Masters-piireistä ovat parhaat ystävät ja meillä on uintikavereista muodostunut bändikin. Tietysti upeaa on itse vesi. Se on hieno elementti, haastaa ja palkitsee.”, kertoo Cetuksen Masters-ryhmässä aktiivisesti treenaava Johanna Kara.

Mastersuimareita löytyy Suomen Uimaliiton mukaan kymmenistä suomalaisista uimaseuroista. Mukaan pääsee, kun hallitsee uinnin perustekniikat hengityksestä vartalon asentoon. Masterseihin mahtuu sekä uransa lopettaneita kilpauimareita, että uusia uinnin harrastajia, jotka tulevat lajin pariin innostuttuaan urheilumuodosta, esimerkiksi käytyään aikuisille suunnatun uintitekniikkakurssin.

Rohkeasti mukaan vain. Treeneissä löytyy helposti oman tasoista seuraa ja kilpaileminen ei ole pakollista.”, aktiiviuimari Kara rohkaisee.

Uintikonkari itse aloittanut uintiharrastuksensa 6-vuotiaana, ja uinut kilpaa 46 vuotta.   

Masterseissa uiminen oli minulle luonnollinen jatkumo aktiiviuran jatkeeksi. Uin parhaat aikani 26-vuotiaana, jolloin samana vuonna uin aikuisten SM-finaalissa ja Masters-kisoissa. Nautin kisaamisesta ja treenaamisesta suunnattomasti”, lajin nimiin vannova Kara kertoo.

Kara on ollut mukana Cetuksen Masters-toiminnassa vuodesta 2005, seuran perustamisen ajoista, lähtien. Sitä ennen hän harrasti uintia Laaksolahden Virin (LaVi) Masterseissa. Kara treenaa vedessä ”normaaliviikkoina” 2-5 kertaa. Lisäksi mukaan aktiivisen urheilijanaisen viikkoon mahtuu kaksi viikoittaista salitreeniä.

Leiriviikkoina ja -viikonloppuina sitten enemmän. Uinnin lisäksi olen osallistunut triathloneihin ja swimruneihin. Voimailupuolella kilpailen voimapunnerruksessa ja leuanvedossa.”
 


(Kuva: Marko Lysmä)

Omaksi iloksi tai voitonkiilto silmissä

Masterseissa uintia voi harrastaa omaksi ilokseen tai kilpailumielessä. Cetuksessa Masters-uimari voi valita oman viikoittaisen treenimääränsä yhdestä neljään kertaan viikossa. Ryhmässä voi käydä kohottamassa kuntoaan ja hiomassa uintitekniikkaansa, tai sitten voi treenailla kisat tähtäimessään. Mastersit voivat osallistua myös kansainvälisiin kilpailuihin, jopa Euroopan mestaruus- ja maailmanmestaruustasoille asti. 25-vuotiaana pääsee ensimmäistä kertaa mukaan kisaamaan Masters-luokissa ja kilpailemista voi jatkaa niin kauan kuin kuntoa ja intoa riittää -yläikärajaa ei ole.

Nuorimmat ovat reilut kaksikymppisiä, vanhimmat yli 80 vuotiaita.”, Johanna Kara kertoo Cetuksen Mastersien ikäjakaumasta. Hän paljastaa, että oma pitkän tähtäimen tavoite on olla maailmanmestari ”tytöt 70-vuotta”-sarjassa. Vuosittain Kara tavoittelee EM ja MM-kisoissa mahdollisimman hyviä tuloksia.

Olen uinut Masters EM- ja MM-kisoissa vuodesta 2003 ja minulla on yhteensä 17 mitalia - hopeaa ja pronssia - eli se kulta vielä puuttuu ”, miettii uimari, ja toteaa uinnin olevan siitä hieno laji, että koko ajan on tekniikassa kehitettävää ja tulee uusia oivalluksia.

SM-mitaleja Karalla on jo säkillinen. ”Tykkään käydä Masters-kisojen lisäksi uimassa myös yleisen sarjan kisoissa, pysyy hyvin kisatuntuma yllä ja saa hyvää kiritystä. Seuraavaksi osallistun elokuussa Mastersien MM-kisoihin Etelä-Koreassa, ohjelmassa kolmen kilometrin avovesiuinti, sekä 50 m, 100 m ja 200 m rintauinti, ja vielä 100 m ja 200 m selkäuinti.”
 

(Kuva: Marko Lysmä)

Leirejä ja avovesiuintia kesätauolla

Cetuksen Mastersit harjoittelevat halliolosuhteissa lähes ympäri vuoden. Nyt on varsinaisista treeneistä kesätauko, mutta kesään mahtuu silti kolme kokonaista viikonloppuleiriä Leppävaaran maauimalassa, jolloin uidaan kahdesti päivässä. Ja mikään kesätauko ei näin vannoutunutta uinnin ystävää pysäytä. Kara aikoo osallistua leirien lisäksi myös muihin uintitapahtumiin:

Kaitalammella uidaan usein avovedessä. Avovesitapahtumiin osallistun niin usein kuin aikatauluihin sopii. Tänä kesänä osallistun myös Helsinki 1952-uintiin, Raasepori Open water-kisaan ja perinteiseen Pitkäjärven yliuintiin.

Kara on ollut mukana Masterseissa niin pitkään, että monia rakkaita muistoja on ehtinyt syntyä:

”Oi, ihania muistoja on niin paljon! Ihan parasta on porukassa treenaaminen, kisaaminen ja reissaaminen.”

Uimari kertoo myös, että ensimmäinen EM-mitali Ranskassa vuonna 2003 on hänelle ikimuistoinen ja ensimmäinen avovesikisa, pituudeltaan viisi kilometriä vuonna 2007 Sloveniassa oli jännittävä.

Yksi upeimpia hetkiä oli kyllä EM-kisoissa 2011 Yaltalla kun saavutimme Cetuksen Mix 4x50 vapariviestissä pronssia. Upeimmat palkintojen jaot olivat 2015 Kazanissa Venäjällä, tuli ihan huippu-urheilijafiilis.”

 

Lisää Johanna Karan uintikuulumisia voit lukea hänen omasta uintiblogistaan: https://rakkaudestaveteen.blogspot.com/

 

Mukaan Cetuksen Masterseihin?

 

  • Tietoa liittymisestä ja kausimaksuista löydät täältä!
     
  • Mastersien treenikausi käynnistyy uudelleen elokuussa 2019. Kausisuunnitelma päivittyy ennen kauden alkua.
     
  • Harjoitukset Leppävaaran ja Espoonlahden uimahallilla
     
  • Valmentaja paikalla tiistaisin antamassa tekniikkavinkkejä!
     
  • Lisätietoja löytyy parhaiten osoitteesta www.cetusmasters.fi. Sivustolta pääsee tutkailemaan jopa uintiohjelmia, joita treeneissä uidaan.
     
  • Lisätietoja voi kysellä sähköpostitse osoitteesta masters(at)cetus.fi

 


Teksti: Päivi Kangaspunta
 

 

 

 

Avainsanat: 
Masters
Cetus Masters
Johanna Kara
aikuiset
uinti
Kilpaileminen
Harrastus
Uimarin kuulumisia Arizonan yliopistosta!
Fanny Teijonsalo opiskelee psykologiaa ja kilpailee yliopiston uintijoukkueessa
Cetuksen edustusjoukkueen entinen kilpauimari Fanny Teijonsalo opiskelee tätä nykyä psykologiaa ja harrastaa uintia Yhdysvalloissa. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen sujuu hyvin.

"En ollut lukion jälkeen valmis valitsemaan yliopiston ja täysipainoisen uinnin väliltä ja niiden yhdistäminen olisi ollut Suomessa hankalaa.”

Urheilu Yhdysvalloissa osa yliopistoa

Yhdysvalloissa urheilu on osa yliopistoa ja koulunkäynnin aikataulun voi järjestää enemmän tai vähemmän uinnin tarpeiden mukaan. Ruoat, asumisen ja muut elämisen kustannukset on mahdollista kattaa urheilustipendin avulla, jolloin töitä ei tarvitse tehdä opiskelun ohella. Suomessa systeemi on hieman toisenlainen ja moni urheilija joutuu valitsemaan opiskelun ja urheilu-uran väliltä. Teijonsalo on viihtynyt USA:ssa jo 4 vuotta, joista kaksi ensimmäistä hän kävi Florida Gulf Coast Universitya. Kahden vuoden jälkeen Fanny vaihtoi Arizona State Universityyn (ASU) hänelle sopivamman valmennuksen perässä. Uimari edustaa tällä hetkellä ASU Sun Devilsiä.

Arizona State Universityssä on noin 90 000 opiskelijaa ja kilpaurheilussa koulua edustaa pieni osa, arviolta 400 urheilijaa. Lisäksi yliopistolla on valtavasti urheiluun liittyviä kerhoja ja harrastepohjaisempi urheilutoiminta on suosittua. ”NCAA:ssa kilpailevia joukkueita meillä on uinnin lisäksi yleisurheilussa, tenniksessä, vesipallossa, jenkkifutiksessa, jalkapallossa, golfissa, koripallossa, triathlonissa, jääkiekossa, baseballissa, painissa, lacrossessa, telinevoimistelussa ja lentopallossa”, Fanny valaisee. NCAA on yliopiston kattojärjestö ja kirjainlyhennys tulee sanoista National Collegiate Athletic Association.

Yliopistoon psykologian opintoihin oli Teijonsalon mukaan helpompi päästä sisään kuin Suomessa. Tosin paperisotaa oli jonkin verran liittyen sekä yliopiston että viisumin hakuprosesseihin. ”Tämä vei paljon aikaa ja rahaa", Fanny toteaa. Opinnot Yhdysvalloissa maksavat vuodessa  noin 45000 dollaria. Uimarin stipendi kattaa onneksi opintokulut kokonaan.

Student first, athlete second!

Urheilun ja opiskelun välillä tasapainoilu on kuulemma vaivatonta. ”Uinnin ja opiskelun pystyy yhdistämään tosi hyvin! Yliopistourheilu on täällä suht samanlaista kuin urheilulukion käynti Suomessa”, toteaa Mäkeänrinteen lukiosta aikanaan valmistunut Teijonsalo. Suurin osa professoreista on hänen mielestään ymmärtäväisiä. Koululla on myös paljon henkilökuntaa ja resursseja urheilijoiden koulunkäynnin avuksi. Jokaisella joukkueella on esimerkiksi oma academic coach, joka on samantyyppinen kuin opinto-ohjaaja Suomessa. ”Täällä hoetaan Student first, athlete second! paljon ja myös valmentajat odottavat, että koulu hoidetaan hyvin.”

Uinti on myös joukkuelaji

Harjoittelu on Arizonassa Fannyn mukaan jossain määrin tarkemmin suunniteltu omien päämatkojen mukaan, kuin mihin hän oli Suomessa tottunut. ”Meillä on joukkueen sisällä jokaisissa treeneissä 3-7 eri ryhmää. Näitä ovat esimerkiksi sprinttiryhmä, pidempi sprintti-ryhmä, keskimatkan uimarit eli keskimatkurit, sekauimarit, rintauimarit ja matkurit eli matkauimarit. Itse treenaan joko sprintterien, pidempien sprintterien tai perhosuimareiden kanssa. Toisaalta, vaikka harjoittelu on erikoistumisen kannalta yksilöllisempää kuin Suomessa, valmentajalla on ehkä isompi auktoriteetti eikä uimareille esimerkiksi anneta paljoakaan varaa kyseenalaistaa harjoitteluun liittyviä asioita”, Teijonsalo miettii. 

Kun vertaillaan uinnin harrastamista Suomessa ja Jenkeissä, suurimmat erot liittyvät Fannyn mielestä siihen, että Suomessa yksilölajina pidetty uinti on Pohjois-Amerikassa joukkuelaji isolla J:llä. ”Tämän huomaa kilpailujen lisäksi myös treeneissä, missä yhteisöllisyys on selvästi esillä. Kaikki kannustavat toisiaan kovien sarjojen aikana. Lisäksi urheilijoita yleensä arvostetaan täällä enemmän kuin Suomessa”, Fanny kertoo. 

Fannyn uintijoukkueessa on noin 25 naista ja 25 miestä. Joukkue on kaukana kotoa olevalle Fannylle samalla perhe, kaveriporukka ja tärkein tukiverkosto. "Tietenkään noin isossa ryhmässä kaikki ei oo kaikkien kanssa yhtä läheisiä mutta yleisesti ottaen meillä on tosi tiivis porukka. Tehdään altaan ulkopuolellakin melkeen kaikki yhdessä, joten aikaa kuluu joukkuekavereiden kanssa paljon."

Kaksi päätapahtumaa kisakaudessa

Yhdysvalloissa yliopiston kisakausi kestää lokakuusta maaliskuuhun. Kisakauden aikana on monia ”Dual Meettejä” eli toista koulua vastaan käytäviä kilpailuja. Näissä lasketaan yhteen jokaisen uintilajin pisteet, jotka kukin joukkue saa uimareidensa sijoitusten perusteella. Voittajajoukkue määritetään lajien yhteispisteiden perusteella. Kisakauden kaksi päätapahtumaa ovat kuitenkin Konferenssin mestaruuskisat helmikuussa ja NCAA-finaalit maaliskuussa. NCAA-finaaleihin kutsutaan parhaat uimarit ympäri Pohjois-Amerikkaa kisaamaan koulujen välisistä pisteistä keskenään. Koska uimareita on USA:ssa niin valtava määrä, taso on kova ja uimareiden väliset erot ajanotollisesti todella pieniä. ”Esimerkiksi tänä vuonna sijoituin 50m vapaauinnissa sijalle 17. ja hävisin 16. sijalle 0.04sekuntia, 8. sijalle 0.26sekuntia ja olin 30. sijaa edellä 0.20sekuntia.” Fanny pohtii. Lisäksi hän hehkuttaa kisojen tunnelmaa: ”Ilmapiiri ja energia näissä kisoissa on huikea ja jopa alkuerissä kannustusta on enemmän kuin mitä olen kokenut missään muualla.”

NCAA-kisojen jälkeen keväällä ja kesällä Fanny on reissannut ympäri Yhdysvaltoja Tyr Pro Series - kisoissa, jotka ovat samantyyppisiä kuin GP-kisat meillä Suomessa. Jenkkien ulkopuolellakin on käyty kilpailemassa: Kaksi vuotta sitten Fanny osallistui uinnin SM-kisoihin, 2016 Lontoon EM- kisoihin ja 2017 Taipeissa järjestettyihin Universiadeihin. Tänä kesänä Fanny osallistuu jälleen SM-kisoihin jotka järjestetään meillä Espoossa.

 

”Valmistun täältä joulukuussa (Bachelor of Arts in Psychology) jonka jälkeen keskityn kevään täysin uintiin. Sitten haen täällä maisterin opintoihin, todennäköisesti erityisopettajaksi”, Fanny kertoo.

Suomesta Fanny kertoo ikävöivänsä kolmea asiaa: ”Saunaa, Fazerin suklaata ja ihmisiä! Ehkä tosin vähän eri järjestyksessä.”

 

Fannyn tyypillinen päivä

5.15 Herätys & pieni aamupala.

6.00-8.00 Treenit (joko 1h kuiva + 1h uinti, tai 2h uinti).

8.30 Toinen, isompi aamupala.

9.00-13.00 Päivästä riippuen koulua ja hyvänä (vähemmän kiireisenä) päivänä myös päikkärit. Kevyt lounas yleensä oppitunnilla 12 aikoihin.

14.00-16.00 Treenit (uinti).

16.00-17.00 Yksilöllinen kuivaharjoitus joka vaihtelee uimarien välillä. Fannyn kohdalla tämä tarkoittaa koordinaatiota, taitoa ja/tai nopeutta kehittäviä harjoituksia ja liikkuvuutta.

17.15 Päivällinen. 3x viikossa yliopisto tarjoaa urheilijoille ilmaisen ruuan, muuten Fanny syö kotona ja toisinaan hakee take awayta kampukselta.

18.00- Kouluhommien tekoa.

21.00-22.00 Pieni iltapala & nukkumaan.

 

 

Haastattelu ja juttu: Päivi Kangaspunta, Cetus

 

 

Avainsanat: 
Fanny
Teijonsalo
Uimarinkuulumiset
uinti
Yliopisto
USA
Cetus- Suomen suurin myös vapaasukelluksessa

Tiesitkö tämän vapaasukelluksesta?

  • Vapaasukellusta harrastetaan ainakin 36 eri maassa
  • Suomessa vapaasukelluksella on 200-300 harrastajaa
  • Cetuksen sukelluskerho on Suomen suurin
  • Vapaasukelluksessa kilpaillaan kolmessa eri lajissa: staattinen hengenpidätys (static), pituussukellus ilman räpylöitä (dnf) ja pituussukellus räpylöillä (dynamic)
  • Introkurssi on hyvä tapa aloittaa lajin harrastaminen
  • Aida (International Association for the Development of Apnea) -kurssit ovat vapaasukelluskursseja sekä uimahalliympäristössä että avovedessä
  • Myös Cetus järjestää Aida-kursseja
  • Seuraavat vapaasukelluksen SM-kisat järjestetään Espoossa 20-21.4.2019
  • Lue lisää vapaasukelluksesta Cetuksessa täältä!

 

Cetuksessa voi harrastaa monen muun vesiliikuntamuodon lisäksi myös vapaasukellusta. Vapaasukellustoiminta lähti käyntiin vuonna 2007 ja aluksi sukeltajat kokoontuivat keskiviikkoisin Tapiolan uimahallissa uimahallin sulkemisajan jälkeen. Toiminta on laajentunut pikkuhiljaa vuosien mittaan ja tällä hetkellä Cetuksen vapaasukeltajilla on jo kolme omaa viikottaista harjoitusvuoroa. Cetuksen (vapaa)sukelluskerho on Suomen suurin lajiaan. Tällä hetkellä kerhoon kuuluu noin 60 jäsentä, joista suunnilleen puolet ovat aktiivisia lajin harrastajia. Suomessa vapaasukellusta harrastaa noin 200-300 henkilöä. Lajia harrastetaan Suomen lisäksi ainakin 35 eri maassa.  Vapaasukelluksen kattojärjestö Aida (International Association for the Development of Apnea) on perustettu vuonna 1992 ja ainakin siitä asti lajissa on myös kilpailtu.

Monipuolinen laji

”Laji on luonteeltaan hyvin monipuolinen, riippuu siitä mitä sukeltaja lajilta hakee. Vapaasukellus voi olla rauhoittavaa tai rentouttavaa. Tai se voi olla vaativaa, omia epämukavuusalueita koettelevaa ja haastavaa”, kertoo vuodesta 2009 Cetuksen vapaasukellustoiminnassa mukana ollut Mikko Niemeläinen. ”Yhtä kaikki, se on hyvin koukuttavaa ja suorastaan veteen riippuvuutta aiheuttavaa. Laji kehittää fyysisen kunnon lisäksi myös hyvin henkistä puolta.”

”Talvisin sukellamme pääosin uimahalleissa, kesällä siirrymme avovesiin. Varusteina Suomessa käytetään yleisimmin 5mm paksuista märkäpukua, maskia, hanskoja ja sukkia, sekä stereoräpylöitä -tai monoräpylää”, Niemeläinen valaisee.

Kalastusta, valokuvausta tai hupisukellusta

Lajin syntyperä on työperäisessä sukeltamisessa. Jo yli 2000 vuotta sitten merestä on sukellettu esimerkiksi Japanissa muun muassa helmiä, merilevää ja pesusieniksi kelpaavaa kasvia. Kalastus on myös ollut pitkään osa vapaasukellusta.

Vapaasukelluksen ohella harrastetaankin edelleen usein sukelluskalastusta, jossa pyyntivälineenä on harppuuna. ”Vedenalainen valokuvaus kuuluu myös monen vapaasukeltajan harrastuksiin. Siinä käytetään erityistä vedenalaiskameraa kotelolla, tai digipokkaria, joka kestää vettä. Mutta vapaasukellus voi olla myös ihan vain snorklailua tai hupisukellusta”, tietää Niemeläinen. Kirkkaissa vesissä maisemat voivat olla henkeäsalpaavat.

Mukaan introkurssin kautta

Vapaasukellus kannattaa aloittaa introkurssilta, joita myös Cetus järjestää muutaman kerran vuodessa. Hyvä uimataito ja – terveydentila luovat hyvät edellytykset lajin aloittamiselle. Sekä tietysti se, että viihtyy vedessä! Introkurssin jälkeen voi tulla mukaan sukeltamaan Cetuksen kerhovuoroilla tai jatkaa kouluttautumista käymällä Aida-kursseja. Näitäkin järjestämme Cetuksessa aina ajoittain. ”Aida-kurssien kautta on mahdollista kortittaa itsensä aina kouluttajaksi tai tuomariksi asti”, innostuu Niemeläinen.

Lajin ikäraja on yleisesti 16v, mutta tätä ennen on kutenkin mahdollista päästä mukaan lajiin Norppa-toiminnan kautta, jota eri seurat järjestävät. Cetus järjestää snorkkelisukelluksen perus- ja jatkokurssia, joiden aikana monet vapaasukellukseen liittyvät asiat tulevat tutuiksi, samoin vesi elementtinä. Myös uima- ja sukellustaitoa kannattaa harjoitella ihan lapsesta saakka ja luoda sillä tavoin pohjaa myöhemmälle lajin aloittamiselle.

SM-kisat pääsiäisenä Espoonlahdessa

Vapaasukelluksessa järjestetään vuoden aikana yleensä kahdet Suomenmestaruuskilpailut, joista toiset ovat allas -ja toiset avovesikisat. Niistä valitaan parhaat sukeltajat MM-kisoihin, jotka ovat myös kerran vuodessa. Joskus jopa kahdesti. Tänä vuonna Cetus järjestää SM-kilpailut pääsiäisviikonloppuna, lauantaista sunnuntaihin (20.-21.4.), Espoonlahden uimahallissa. ”Kilpailijamäärää ei vielä tiedetä, mutta arvelen, että 20-30 osallistujaa on tänäkin vuonna mukana.” veikkaa Niemeläinen.

Kilpailuissa lajeja on kolme: staattinen hengenpidätys (static), pituussukellus ilman räpylöitä (dnf) ja pituussukellus räpylöillä (dynamic). Osalistuja päättää itse, moneenko lajiin osallistuu. Yleensä osallistutaan kuitenkin kaikkiin kolmeen.

Niemeläinen paljastaa, että ennakkosuosikkeja ovat tänäkin vuonna miehistä Kristian Mäki-Jussila ja Mikko Pöntinen, naisista Janita Kulkula, Salla Hakanpää ja Johanna Nordblad.

10 vuotta vapaasukellusta Cetuksessa

Mikko Niemeläinen on itse harrastanut vapaasukellusta Cetuksessa 10 vuotta. Hän aloitti lajin Cetuksessa. ”Kipinä lajiin syntyi uinnin kautta. Olen kilpaillut lajissa vuosien aikana SM-kilpailuissa 8 kertaa, ja MM-kilpailuissa 5 kertaa.” Niemeläisen parhaat saavutukset ovat tähän mennessä 2 Suomenmestaruutta, sekä useita hopeasijoja. "MM-kisoissa paras sijoitukseni on 2011 Italiassa dynamicin finaalien 7 sija." Hänen tavoitteenaan on pysyä suomalaisten tuloskehityksen mukana, sekä mitalikannassa kiinni. "Pitkällä tähtäimellä haluan kilpailla yhä MM-kisoissa, sekä ennen kaikkea kehittää tulostasoani psyykkisen kuntoni ohella.  SM-kisoissa tavoitteeni on olla 3 parhaan joukossa!"

  

 Mikko Niemeläisen kipinä vapaasukellukseen syttyi 10 vuotta sitten.

Mikko Niemeläinen on voittanut vapaasukelluksessa kaksi Suomenmestaruutta, sekä usein sijoittunut myös hopealle.

SM-kilpailuihin on yleisöllä vapaa pääsy. Tervetuloa kannustamaan ja jännittämään, miten Mikko ja muut Cetuslaiset pärjäävät!

Haastattelu ja teksti: Päivi Kangaspunta/Cetus

Avainsanat: 
vapaasukellus
freediving
dynamic
static
dnf
SM-kisat
Aida
Mikko Niemeläinen
Vesipallotreeneissä on aina joku asia, joka palkitsee!
Anni Aikala harrastaa vesipalloa Cetuksen naisten joukkueessa, SM-sarjassa. Cetuksessa miehet ja naiset harjoittelevat yhtä aikaa päävalmentaja Anestis Pesmatzogloun johdolla. ”Anestis on tosi ammattitaitoinen valmentaja”, Anni kehuu.

Cetuksen naiset ovat muutaman vuoden tauon jälkeen taas SM-sarjassa! "2013 kävi niin, että monet lähtivät opiskelemaan ja osa vanhemmista pelaajista ei jaksanut sitten jäädä, niin homma vähän naisten osalta kuoli. Mutta nyt me ollaan rakentamassa tätä juttua uudestaan ja on tullut paljon uusia pelaajia, vähän paluumuuttajiakin. Mutta me ollaan tosi nuori joukkue vielä", kertoo Anni Aikala.

Anni, minkälainen laji vesipallo oikein on?

Vesipallo yhdistää palloilun ja uinnin hauskalla tavalla. Ihan kuin pelaisi käsipalloa. Käsipallolla ja vesipallolla on tosi paljon samankaltaisuuksia, mutta on kiva kun saa olla vedessä. Koen, että vesi on mun elementti. On kiva kun saa pelailla silleen et pystyy uimaan samalla.

Miten treenaatte?

Treenaamme Espoonlahden uimahallilla. Treenit ovat yleisöuinnin päätyttyä ja meillä on harjoituksia nyt 6-7 kertaa viikossa. Yleensä pidetään yksi vapaapäivä viikossa. Mutta käytännössä treenaan joka ilta ja ne kestävät 1,5h -1,45.

Uidaan, peruskunnon pitää olla kohdillaan. Me tehdään myös paljon tekniikkajuttuja pallon kanssa, silleen että pystytään liikkumaan vedessä mahdollisimman hyvin ja käsittelemään palloa just silleen kuin halutaan. Tietysti myös itse peli tuo monipuolisuutta, koska mikään pelitilanne ei ole koskaan täysin samanlainen.

Meillä on alkanut myös oheistreenit fysiikkavalmentaja Lari Salaman kanssa. Treenit ovat kehonhuollon kannalta todella hyviä, sillä niissä korostuu tekniikka ja laadukas tekeminen, mitkä sitten tukevat myös allasharjoittelua. On myös positiivista, että treenin voi vetää oman kuntotason mukaan, ja se hyödyttää kaikkia nuorimmista pelaajista vanhimpiin. 

Cetuksen naisten ja miesten joukkue treenaavat yhdessä. Vaikuttaako tämä jollain tapaa harjoitteluun?

Ei se muuten vaikuta, kaikki tekee kumminkin oman tasonsa mukaan ja on selvää, että naiset esimerkiksi uivat hitaammin. Eikä me mitään painiharjoituksia tehdä miesten kanssa, tehdään naiset keskenään. Mutta esim jos käydään jotain (peli)kuviota läpi niin voidaan mennä ihan (miehet ja naiset) sekasin, koska kuviot on kumminkin ihan samat kaikille ja jokainen osaa käsitellä palloa melkein yhtä hyvin. (Miehet ehkä heittää vähän kovempaa ja näin, mut ei se silleen siihen treeniin vaikuta).

Miten ja milloin aloit harrastaa vesipalloa?

11-vuotiaana aloin harrastaa, kun uinti ei enää napannut. Iskä bongasi vesipallokoulun jostain Cetuksen nettisivuilta. Sinne sitten ilmoitti ja tykästyin lajiin! Ekoissa treeneissä vähän katsoin, että täällähän ei ole kauheasti tyttöjä: minä ja kaksi muuta. Mutta valmentajat olivat naisia ja meillä aika pitkälti naiset onkin valmentaneet varsinkin junioreita. Ja valmentajat olivat tosi kannustavia, eikä haitannut, etten ollut mikään huippu-uimari. Siinä kyllä oppi tosi nopeasti kaikki uudet jutut ja miten palloa käsitellään vedessä. Opin kaikki lajin perusteet puolessa vuodessa tosi hyvin.

Oletko harrastanut jotain palloilulajia ennen vesipalloa?

En oikeastaan, koripalloa joskus ykkösluokalla, ala-asteella, mutta en muuten.

Entä onko sinulla uimaritaustaa?

En mä ihan kilpauintia ole (harrastanut), et kyllä mä vesirallit olen käynyt kaikki, ja sitten olin tekniikkaryhmässä ja jossain semmoisessa kilparyhmään valmistavassa, mutta sitten uinti ei oikein napannut, treenit tuntuivat vähän liian rankoilta, niin piti vaihtaa lajia.

Mitä vesipallon harrastaminen vaatii?

Sitoutumista. Sitä, ettei anna periksi. Pitää vaan jaksaa painaa ja tehdä niin kuin valmentaja on käskenyt. Se vie jo itseasiassa tosi pitkälle, koska valmentajat ovat osaavia ja tietävät mistä puhuvat ja mitä neuvovat. Niin jo sillä, että tekee kurinalaisesti sitä mitä valmentaja sanoo, pääsee jo todella pitkälle!

Vahvuutesi vesipalloilijana?

Varmaan se pelin lukeminen, toimin yleensä pelin rakentajana. Olen joukkuepelaaja, autan kavereita, jos niiltä lähtee pelaajia ja muutenkin neuvon kentällä. Ja jos jollain on hyvä heittopaikka niin mieluummin syötän hänelle kuin heitän itse.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on vesipallon suhteen?

Tällä kaudella toivon, että meidän naisten joukkue pärjäisi tosi hyvin, tai ainakin mahdollisimman hyvin. Ja tietenkin se, että saatais Suomeen ylipäänsä naisten maajoukkue, olisi todella siistiä. Se kehittäisi tosi paljon vesipalloa Suomessa ylipäänsä. Toivon myös, että päästäisiin joku päivä ulkomaille pelaamaan johonkin arvoturnaukseen.

Me ollaan jo oltu tämmöisessä fuusiojoukkueessa missä on ollut naisia eri seuroista ja ollaan itseasiassa pärjätty ihan hyvin. Tultiin Prahassa neljänsiks kahdeksasta joukkueesta just vähän aikaa sitten, joka toivottavasti toimii herätyksenä uimaliitolle. Että voitas oikeasti tehdä se naisten maajoukkue! Cetuksen osalta parin kolmen vuoden aikana toivon, että pystytään tekemään tästä meiän naisten joukkueesta Suomen paras!

Vaikka ollaan nyt oltu pari viime vuotta tauolla, meillä on ollut kumminkin tyttöjä, jotka ovat tosi aktiivisesti treenanneet, vaikka ei edes ole ollut omaa joukkuetta, tai semmosta tulevaisuuden näkymää. Mut me ollaan silti jaksettu tehdä se työ, ollaan panostettu tosi paljon, niin musta me ollaan ansaittu se et me voitetaan.

Kehityskohteesi?

Aina voisi olla vähän nopeampi, tai tarkempi heitto.

Haasteet lajin harrastamisessa?

Treenit on tosi myöhään. Loppuu puoli 11, mihin ei tietenkään itse hirveästi voida vaikuttaa. Pitää yrittää kompensoida nukkumalla päiväunia. Myöhäisiä treeniaikoja ei kuitenkaan kannata pelätä, meillä osa naisista lähtee treeneistä esimerkiksi klo 22, koska haluavat mennä aikaisemmin nukkumaan töiden takia. Vakituisessa työssä käyvät naiset ja miehet sekä nuoremmat juniorit treenaavat yleensä 3-4 kertaa viikossa, eli heti ei tietenkään tarvitse sitoutua treenaamaan joka ilta.

Miten vesipallo on vaikuttanut elämääsi?

On tullut todella paljon uusia kokemuksia! Tullut reissattua paljon. Hienoa nähdä millaisia systeemejä maailmalla on, miten ne pelaa siellä, ja millaiset puitteet on. Esimerkiksi Eteläeuroopassa panostetaan tosi paljon vesipalloon. Kävin kerran uimahallissa, missä oli uima-allas tehty vesipallokentän mukaan, eli se ei ollut 25 metriä pitkä, vaan 30 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Siellä ei ollut köysiä ollenkaan! Lisäksi olen saanut tosi paljon uusia kavereita ja joukkue on vähän niin kuin perhe, että kun viettää niin paljon aikaa yhdessä niin sitä on tutustunut ja saanut tosi läheisiä ystäviä.

Järjestetäänkö vesipallossa paljon kisoja?

Joo, no ainakin silloin, kun on SM-sarja menossa. SM-sarjat ovat yleensä turnausmuotoisia,  pelataan yleensä yhdestä kahteen viikonloppua kuussa ja sitten siellä pelataan kaikkia joukkueita vastaan. Loppukaudesta on finaali.

Eikös SM-sarja ole juuri alkanut?

Kyllä! Sarja alkoi viime viikonloppuna todella tiukoilla peleillä, hävisimme Uinti Tampereelle yhdellä maalilla, mutta joukkueellamme oli kova tsemppi varsinkin loppua kohden. Itse en saanut pelata kahdessa viimeisessä erässä, sillä sain kolme jäähyä, jonka jälkeen ei saa enää pelata. Porin Sentterit voitimme kahdella maalilla, ero olisi voinut olla jopa suurempi, mutta aamuväsymys oli vahvasti läsnä. Turun Uimarit eivät sairastumisien takia pystyneet osallistumaan turnaukseen, joten pelaamme korvaavan pelin heitä vastaan ensi viikon torstaina (31.1.) Espoonlahdessa klo 21:15, saa tulla kannustamaan!

Mitkä ovat sinulle tärkeimmät kisat joihin olet osallistunut?

Tää oli paha.. (miettii). Kyllä mä sanoisin että se Prahan viikonloppu, EU nations-turnaus, tässä muutama kuukausi sitten. Siellä oli joukkueita eri puolilta Eurooppaa, esim Serbiasta, Briteistä, Slovakiasta ja Ruotsista. Me tehtiin ihan huikea työ siellä ja sijoituttiin neljänsiksi ja hävittiin serbeille vaan yhdellä maalilla pronssipelissä. Se oli mulle semmonen, että hei, mehän oikeasti pystytään tähän! Koska esim Serbia on oikeasti sellanen vesipallomaa, että ne panostaa vesipalloon todella paljon, ja ne pärjää. Niiden maajoukkue on kymmenen parhaan joukossa naisissakin. Se oli semmonen kisa että siellä kyllä antoi ihan kaikkensa ja näki, et meillä suomalaisilla vesipalloilijoillakin on toivoa.

Muita mieleenpainuvia hetkiä kilpailu-uran aikana?

Varmaan ne ihan ensimmäiset pelit 14-15-vuotiaana kun pääsi naisten kaa pelaamaan ja sitten ehkä jopa kentälle… En muista minä vuonna se oli, mutta olin just vasta päässyt naisten joukkueeseen.  Meiän ikäiset pääsi yleensä kentälle minuutiksi tai jotain vastaavaa. Mut sitten kun vihdoin pääsin sinne, niin tein semmosen hienon maalin (naurahtaa). Varmaan nyt kun katsoisi sitä tilannetta, niin varmaan aika räpellysmaali. Mutta kuitenkin tuntuu tosi hienolta että kun on tehny työtä siihen alle ja sitten vihdoin onnistuu jossain, vaikka kukaan ei edes osaa olettaa että sä onnistuisit!

Mitä sanoisit jollekin joka harkitsee lajin aloittamista?

Ei kannata ainakaan stressata siitä, että laji vaikuttaa ehkä aluksi rankalta. Siihen tottuu todella nopeasti, ja se on ihmeellistä mihin kaikkeen kroppa pystyy. Kun vaan tulee ja tekee sitä juttua ja muistaa nauttia siitä mitä tekee, se on todellakin sen arvoista. Ja täällä on koko joukkue tukemassa semmoisia jotka aloittaa.

Mikä on kaikkein parasta vesipallossa? Mistä löydät motivaation mennä aina treeneihin?

Vesipallossa saa tehdä asioita tosi monipuolisesti. Tykkään siitä, että kun on rankat treenit, niin se kyllä oikeasti tuntuu sen jälkeen. Se on aika pitkälti myös rakkaudesta lajiin. Treeneissä on aina joku asia, joka palkitsee. Uinti saattaa sittenkin kulkea, tai ehkä tekee jonkun hienon heiton maaliin. Tai älyääkin jonkun jutun, mitä et aiemmin oo älynnyt jossain pallonkäsittelyasiassa. Tässä kehittyy koko ajan, enkä todellakaan oo sama pelaaja kuin mitä olin vuosi sitten. Koko ajan voi kehittyä jollakin osa-alueella. Ja kun oppii vihdoin jonkun asian niin se on tosi palkitsevaa!

Ja koska haluan nostaa tätä lajia täällä, omassa seurassa, ja muualla Suomessa, niin se motivoi todella paljon menemään sinne hallille tekemään se työ joka päivä.

Nautin myös siitä, et saan tehdä juttuja kavereitten kanssa. Sen takia luulen, että uinti ei olisi sopinut mulle, kun joutui kummiskin yksin suorittamaan ja yksin valmistautumaan henkisesti. Mut sit joukkuelajissa on se, että sulla on koko joukkue siinä ympärillä, et se on vähän niinkuin yks kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

Anni Aikala

18-vuotias espoolainen
Pelaa vesipalloa Cetuksen naisten joukkueessa, SM sarjassa
Aloitti lajin 11-vuotiaana (Cetuksessa)
Vahvuudet: Kyky lukea peliä. Anni on joukkuepelaaja, pelin rakentaja ja auttaa kavereita mielellään.
Kehityskohteet: ”Aina voisi olla vähän nopeampi tai tarkempi heitto.”
Annin ajatuksia vesipallosta: "Koko ajan voi kehittyä jollakin osa-alueella. Ja kun oppii vihdoin jonkun asian niin se on tosi palkitsevaa!"

 

Tiesitkö tämän vesipallosta?

Vesipallo on vanhin joukkuelaji olympialaisissa. Laji oli mukana jo vuoden
1900 Pariisin olympialaisissa.

Joukkueessa on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti sekä kuusi vaihtopelaajaa.

Peliaika 4x8 minuuttia tehokasta peliaikaa.

Palloa saa pelata vain yhdellä kädellä. Maalin saa tehdä miten vain paitsi lyömällä palloa nyrkillä tai kahdella kädellä heittämällä.

Miten mukaan?

Cetuksesta löytyy vesipallojoukkueita kaikenikäisille. Tiedustele lisää olemalla yhteydessä vesipallo(at)cetus.fi ja tule kokeilemaan! Hyvä uimataito helpottaa lajin aloittamista.

Vesipallo sopii erittäin hyvin myös uimareille, jotka haluaisivat pientä twistiä pelkkään uintiin.

 

Haastattelu: Päivi Kangaspunta ja Kare Lysmä
Teksti: Päivi Kangaspunta

 

Avainsanat: 
vesipallo
waterpolo
naiset
SM-sarja
Haastattelu
Anniaikala
motivaatio
Hanna-Maria Seppälä edusti Cetusta triathlonkisassa

3.9.2018

Kansainvälisen kilpailu-uransa pari vuotta sitten lopettanut Cetuksen tähtiuimari, Hanna-Maria Seppälä, osallistui ensimmäiseen triathlonkisaansa kuluneena viikonloppuna Ahvenanmaalla. Seppälä edusti Cetusta Käringsund-triahtlonissa Eliitti-luokassa olympiamatkalla. Matkaan kuuluu 1,5 km uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua. Hän sijoittui ensimmäisessä triathlonkisassaan oman sarjansa kuudenneksi ja koko kisastartin kahdeksanneksi.

Miten kisa sujui, Hanna-Maria Seppälä? Mitkä fiilikset jäi?

Kisa oli minulle ensimmäinen, joten kommelluksia mahtui matkan varrelle. Kisasta jäi kaikesta huolimatta älyttömän hyvä fiilis. 

Kertoisitko vähän matkan vaiheista? Mikä oli raskainta? Parasta? Tuliko jossain vaiheessa vaikeuksia? (Miten selvisit niistä?)

Raskainta oli ehdottomasti juoksu pyöräilyn jälkeen. Tuntui ettei jalat millään nouse ylös vaikka kuinka käskyttää. Vaihdot olivat ehdottomasti haasteellisimpia minulle. Vaihtoihin taisi kulua aikaa useita minuutteja (verraten kilpakumppaneiden sekuntien vaihtoihin :). Myös pyöräilyosuudelle lähtö ja kenkien saaminen lukkopolkimiin oli vielä harjoittelunkin jälkeen hakusessa. Taisipa olla kisajännitystä matkassa. Kaikesta selvittiin silti kunnialla.

Oliko kovia kanssakilpailijoita ja millainen kisafiilis yleisesti?

Kilpailussa oli todella kovatasoisia naisia mukana. Uinnista lähtien lähdettiin jo kovaa vauhtia. Olin sarjassani kuudes ja koko kisastarttini kahdeksas. Erittäin tyytyväinen sijoitukseeni ja aikaani. Kilpasiskot vaikuttivat todella mukavilta ja avoimilta. Leppoisa ilmapiiri yllätti minut positiivisesti kaikin puolin. 

Miten valmistauduit kisaan?

Varmistin, että minulla on kaikki tarvittavat välineet ja kaikki välineet toimivat. 

Miten tuttu laji triathlon on sinulle ennestään, oletko kilpaillut aiemmin triathlonissa? 

Tämä oli minulle ensimmäinen triathlonkokemus. Triathlon ei ole minulle entuudestaan tuttu laji. Varmaan saatan tehdä kilpailuja triathlonin parissa jatkossakin, mutta enemmän nautin tällä hetkellä treenaamisesta kuin kisaamisesta lajissa kuin lajissa.

Miten paljon olet treenaillut juoksua ja pyöräilyä?

Juoksua on tullut tehtyä aktiiviuintiajoillakin jonkin verran. Pyöräily on täysin uusi laji minulle. Hyppäsin kilpapyörän selkään ensimmäisen kerran tänä keväänä Italiassa! 

Miten sinun mielestäsi avovesiuinti eroaa uinnista altaassa? Miten paljon olet harrastanut avovesiuintia?

Avovedessä haasteena ovat tietenkin aallot, veden virtaukset sekä suunnistaminen. Toisaalta, jos virtauksia ja aaltoja osaa hyödyntää tulee matkanteosta helpompaa kuin altaassa. Jonkin verran on tullut uitua avovedessä treenileireillä ulkomailla sekä mökillä järvessä kesäisin. Lisäksi olen löytänyt itseni myös SwimRunin pariin tänä kesänä, jossa juostaan ja uidaan samat varusteet päällä vuorotellen.

Miten paljon uinti on muuten edelleen läsnä elämässäsi?

Käyn altaassa edelleen lähes joka viikko. Tykkään uinnista harjoitusmuotona. Lisäksi vedän uintiopetusta kaiken tasoisille uinnista kiinnostuneille ja toki myös triathlonisteille ja avovesiuimareille. Lapset ja nuoret ovat myös lähellä sydäntäni ja olenkin mukana nuorisouinnissa aktiivisesti, mm. Cetuksen uimareiden kanssa viikottain.

Onko sinulla seuraavaa tavoitetta triathlonissa?

Tällä hetkellä seuraava tavoite on SwimRun kisassa Solvallassa 22.9. En hae nykyisin urheilusta enää samaa tavoitteellisuutta vaan ennemmin kokemuksia ja ajanvietettä ystävien kanssa urheilun parissa.

Mitä muuta elämääsi kuuluu nyt?

Toimin yksityisyrittäjänä ja hyvinvointivaikuttajana. Olen aktiivisesti urheilussa mukana mentorin roolissa sekä vetämässä HMS academy uintiopetuksia kaikenikäisille. Lisäksi toimin yritysmaailmassa luennoitsijana, mentorina sekä motivaatiopuhujana.

-----

Kiitos haastattelusta ja onnea Solvallan SwimRun-kisaan!

Hanna-Maria Seppälä

*Syntynyt 13.12.1984 Keravalla

*Ensimmäinen suomalainen uinnin maailmanmestaruuden voittanut nainen (Barcelona 2003, 100m vapaauinti)

*Kilpaillut viisissä olympiakisoissa ensimmäisenä suomalaisuimarina

* Yksi Suomen historian parhaista naisurheilijoista (Urheilulehti 2008)

* Valittiin Vuoden urheilijaksi Suomessa vuonna 2003

* Seppälä edusti kilpaurallaan espoolaista Cetusta, johon hän vaihtoi joulukuussa 2009 oltuaan pitkään Keravan Uimareissa

Haastattelu ja juttu: Päivi Kangaspunta

Avainsanat: 
triathlon
Hanna-Maria
Cetus
avovesi
Käringsund
Uimataito kuntoon kesäksi!
Uimataito kuntoon kesäksi!

Helteet alkoivat tänä vuonna aikaisin, ja uimarannoillakin on jo näkynyt kävijöitä. Kesän korvilla on hyvä varmistaa, että oma henkivakuutus, eli uimataito, on kunnossa. Hyvä uimataito ja vesiturvallisuudesta huolehtiminen vapauttavat nauttimaan vedessä olosta ja harrastamaan hyvillä mielin.

Tsuida duida, osaatsä uida?

Jos et vastannut kyllä, ei vielä hätää. Nyt on hyvä hetki opetella. Heikkoa uimataitoa kannattaa lähteä harjoittamaan omaa uskallusta ja omia rajoja kuunnellen. Taitojen karttuessa turvallisuudentunne ja uskallus lisääntyvät. Esimerkiksi aikuisten uimakoulu on turvallinen ja rohkaiseva paikka opetella uutta taitoa. Oma mukavuusalue laajenee kun huomaa oppivansa lisää. Uimataitoisena on mukavampi lomailla veden äärellä.

Lasta kannattaa totuttaa veteen jo pienestä pitäen, silloin uimaan oppiminenkin tapahtuu luontevasti. Uintiharrastus on myös perheen yhteistä, kiireetöntä aikaa. Uimakouluun kannattaa laittaa lapsi viimeistään kun tämä on täyttänyt viisi vuotta. Siihen mennessä on hyvä jos lapsi osaa ja uskaltaa jo liikkua sekä touhuta rohkeasti vedessä. Uimakoulukaan ei ole välttämätön harrastus, pääasia että taidot karttuvat jossain yhteydessä.

Nautitaan lomailusta turvallisesti

Lapsiperheissä mietitään varmasti, miten turvata oman taaperon tai koululaisen turvallisuus mökillä ja uimarannalla. Uimataidotonta lasta täytyy valvoa joka hetki, mielellään käsivarren mitan päässä. Toisaalta uimataitoistakaan lasta ei pidä jättää uimaan ilman aikuisen valvontaa. Vaikka ranta olisi matala ja lapsiystävällinen, silmät täytyy olla myös selässä. Myös omasta turvallisuudestaan kannattaa huolehtia.

Tässä muutama SUH:in kokoama vinkki turvalliseen rannalla liikkumiseen:

*Älä ui koskaan yksin
*Ui aina rannan suuntaisesti, jotta jalkasi ylettyvät pohjaan tarvittaessa
*Varmista ennen hyppäämistä, ettei pinnan alla ole vaaraa (liian matalaa, kiviä, ym.)
*Käytä pelastuliivejä aina veneillessä
*Alkoholi ei kuulu uimiseen eikä veneilyyn
*Vahdi lapsia aina veden äärellä, mielellään käsivarren mitan päässä.
*Muista, että lelut eivät ole turvavälineitä (esim uimarengas).

Uimaan oppiminen vaatii rohkeutta ja uskallusta. Onkin taito tasapainoilla sen asian kanssa, ettei siirrä mahdollista huoltaan vesiturvallisuudesta (tai veden pelkoaan) uimaan oppivalle lapselleen.

Tällä viikolla 14.5.-20.5.2018 vietetään uimataitoviikkoa. Jo 19. kerran järjestettävän viikon tavoitteena on kannustaa jokaista testaamaan uimataitonsa, herättää keskustelua uimataidon merkityksestä sekä antaa virikkeitä oman ja läheisten uimataidon kehittämiseen. (SUH) Voit lukea lisää uimataitoviikosta täältä: http://www.suh.fi/uimataitoviikko


Kuka on uimataitoinen?

Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään pinnalle ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.

 

Hukkumisista:

Suomessa hukkuu edelleen vuosittain 150-200 ihmistä. Pahimmat onnettomuuskaudet ovat kesäkuukaudet (kesä-elokuu). Pääosin hukkuneet ovat työikäisiä ja sitä vanhempia miehiä. Tosin hukkumiset ovat myös toiseksi yleisin lasten tapaturmainen kuolinsyy. Yksi tekijä hukkumiskuolemien taustalla on heikko uimataito tai oman uimataidon yliarvioiminen. Uimataito ei yksin kuitenkaan aina pelasta hukkumiskuolemalta. Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto on listannut asioita, joilla valtaosa hukkumisista voitaisiin välttää:

-Oikea turvallisuusasenne ja varautuminen
-Pelastusliivien pukeminen aina vesille lähdettäessä
-Olemalla vesillä selvin päin

 

Kun hankkii hyvät uimataidot ja huolehtii turvallisuudesta, niin vedessä olo on ihan mahtavaa!

 

 

 

Avainsanat: 
uimataito
uimataitoviikko
kesä
turvallisuus
vesiturvallisuus